Pyhä hiljaisuus

Olemme uteliaita tietämään, mitä muut eurooppalaiset ajattelevat meistä, ja uteliaisuutemme saa meidät usein esittämään banaaleja kysymyksiä. Tällaiset kuluneet ja aikansa eläneet käyttäytymismallit synnyttävät kuitenkin vain merkityksettömiä analyyseja. En ole koskaan pannut paljonkaan painoa kliseille ja pintapuolisille latteuksille, eivätkä vastaukset, jotka ovat tiedossa jo ennalta, ole koskaan suuresti kiinnostaneet minua. Mieluummin terästän kuuloani ja odotan vastausta, joka todella tyydyttää uteliaisuuteni, sen sijaan että käyttäytyisin kuin vastaalkaja, joka panee puhekumppaninsa mielikuvituksen koetukselle tökeröillä kysymyksillään. Kuitenkin olin aavistavinani ystäväni, hieman noitanakin pitämäni säveltäjä Tuomas Laurisen katseesta, että hän oli ajatellut kahdestikin kysymystään ennen kuin täräytti sen minulle: Mikä on parasta, mitä Suomessa on? Hänen silmissään loisti odotuksen valo. Varmastikin hän kysymyksen esitettyään jo spekuloi sanoilla, joiden varmasti ajatteli tulevan esille vastauksessani: sauna, naisten eksoottinen kauneus, huipputeknologia ja erityisesti Nokia-ilmiö… Tunnustan, että jonkin aikaa epäröinkin. Lyhyen tauon, sekuntiin sisältyneen ikuisuuden jälkeen antamani vastaus yllätti hänet ja sai hänet vajoamaan ajatuksiinsa hyväksi toviksi: tietäen espanjalaisten temperamenttisen luonteenlaadun hän odotti mitä tahansa muuta vastausta paitsi ”hiljaisuus”. 

Missään ei vaikuta yhtä voimakkaana kuin Suomessa kylmän ja lämpimän luonnollinen vaihtelu: kesän, jolloin aurinko ei käytännöllisesti laske lainkaan, ja talven, jolloin aurinko tuskin nouseekaan, ja jos nousee, silloinkin sen edessä on paksu pilvipeite, joka estää kesälle ominaisen värikylläisyyden ja valoisuuden. Luonto vajoaa silloin syvään uneen, ja mitä edemmäs kohti pohjoista mennään, sitä syvempi tuo horrostila on. Yksi uskomattomimmista ilmiöistä talven edettyä pitkälle ja pakkasen paukkuessa ankarimmillaan on se, että pieninkin liike ja sen mukana kaikki äänet jäätyvät. Arkista päivää seuraa polaarinen yö; tuuli eli saa puiden oksia liikahtamaankaan, koska niiden päällä on paksu kerros lunta. Pakkanen ja lumi ovat jäädyttäneet elämän kaikki muodot. Talven aikana syntyy hiljaisuus, jossa ihminen voi kuulla jopa oman verensä kierron ja sydämensä lyönnit. Kenties uskomattominta ovat revontulten äänet. Niitä kuunnellessa tuntuu kuin kuulisi tähtien suhinan, jotain, minkä jokainen suomalainen jollain tavoin ymmärtää ja mitä hän osaa arvostaa.