 |
| Maron kuoro |
Christian niminen kulttuurityöntekijä möi meille päivien ohjelman viime viikolla keräten rahaa kuluihin. Jo torstaina alkoi kylässä juhliminen aamulla tykinlaukauksin. Kokkoja rakennettiin ja niiden polttaminen talon edessä aloitettiin illalla ja se jatkui yömyöhille. Vanhan polttamista alkuperainen idea on elementtien sekä sielun puhdistumista. Lisämausteena välimeren ihmisten tavan mukaan on tulut musiikki, ruokaa, viiniä ja seurustelua talojen edessä. Kylän kuoro kuljeskeli laulamassa asuntojen edessä ja pari solakkaa trubaduuria komeine asuineen kitaran kanssa kiersivät myös. Uutisissa näytettiin miten ratsastajat Avilassa ja Huelvassa syöksyivät kokkojen läpi. Eläinten suojelijat protestoivat. Kuljeskelimme kylässä. Naapurit ystävineen ja sukulaisineen grillailivat talojensa edessä. Säpsähdimme raketin paukahduksia ja kun lapset potkivat kekäleitä. Turvallisuus partio ja palokunta-poliisi vartioi lähettyvillä.
Makkaraa-lihaa ja viiniä tapasta tarjoittiin ohikulkeville tuttaville. Sisarukset María ja Carmen tarjosivat meille grillattua chorizoa ja viiniä hiukan ujostelen, vai oliko se punastus kokon lämmön aikaansaava? Pikkukylän ihmiset saattavat olla hiukan ujoja sekä epäluuloisiakin vaikka haluavat kyllä osoittaa espanjalaista vieraanvaraisuutta. Vanhemmat ihmiset ovat rohkeampia. He kertoivat meille kiihkeästi persoonallisia tarinoitaan, siitä miten ajat ovat muuttuneet. Viisi huumorintajuista leskirouvaa joiden ikä on 72-80 välillä ovat olleet leskenä pitkään, jopa 40 vuotta. Naisen täytyy olla uskollinen loppuun asti, sanoi 76 v. ylpeänä. Minä olen nainen ja uutta miestä en edes ole harkinnut ottavani. Mies on sitten eri asia. Vanhat tavat istuvat sitkeinä pikkukylissä mutta naiset eivät kuitenkaan pukeudu loppuelämäksi mustiin niin kuin oli leskillä tapana ennen vanhaa. Savun hajuisina tulimme kotiin ja unen läpi kuulimme pitkälle yöhön ihmisten ilonpitoa ja musiikkia. Aamuulla klo 10 alkoi tykin laukaukset. Rummutusta ja torvensoittoa kuului kaukaa lähestyvän kuin giljotiini. Torvisoittokunta meni ikkunamme ohi kerran, kiitos ja sitten toisen kerran. Kiitos! Pulleita pieniä miehiä koreissa paidoissaan. Isorumpu oli ainakin viritetty.
Nerjan puhdistus partio ja pesuauto kolusivat kadulla. Eivät ehtineet ennen torvisoittokuntaa. Iltaa kohden alkoi sade yltymään ja varmaan hillitsi juhlimista. Emme enää viitsineet mennä katsomaan varsinaisen juhlapäivän ohjelmaa kun niin selvästi kuului meillekin. Sillä oli varmasti jotain tekemistä kirkon kanssa. Minua ei ainakaan liikuttanut. Se toi mieleen rakkaan Georges Brassensin "huono maine" kappaleen. Sateesta huolimatta ilotulitukset olivat mahtipontiset, joiden jälkeen alkoi luonnon omat ilotulitukset. Ukonilma ja salamointi, joka tärisytti talon parustuksiakin kuin heikko maanjäristys, joita täällä joskus on. Laika, koiraystäväme naapurin bokseri on piilotettu kattoterassiltaan sisätiloihin moneksi päväksi, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti